Petri Hirvimäki – pienpuolueiden yhteinen presidenttiehdokas?
Tämä on avoin ehdotus suomalaisille pienpuolueille, josko voisimme saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla – näkyvyyttä sekä omalle kampanjalleni että suomalaisille pienpuolueille ja niiden (tietyille) päätavoitteille seuraavien tasavallan presidentinvaalien yhteydessä 2018. Itse presidentinvaalissa tavoitteena pitää totta kai olla päästä maaliin asti, mutta ei mennä vielä niin pitkälle tässä vaiheessa.
Tiedän, että moinen ehdotus aiheuttaa hämmennystä aluksi, mutta mietitään asiaa kaikessa rauhassa.
Paras tulos saavutetaan yhteistyöllä. Se mikä on ollut sitoutumattoman Hirvimäen suurin ”heikkous” suomipolitiikan pelisäännöillä, puolueeseen kuulumattomuus, voi yhtäkkiä yhteistyön kautta muuttua suureksi vahvuudeksi, jolla voimme yhdessä haastaa valtapuolueiden ehdokkaat aivan oikeasti.
***
Osa ihmisistä – käytännössä kaikki ne, jotka ovat lukeneet agendani ja tuntevat kokonaisuuden – ottavat minut vakavasti ja ymmärtävät hyvin toimintani motiivit. Toisaalta minuun on ollut helppo suhtautua myös kuin vitsinä, suomipolitiikan tuulimyllyjä vastaan taistelevana Don Quijotena.
Syksyllä 2014 täysin suomipolitiikan ulkopuolelta tulleena kapinallisena ja Unitas kansanliikkeen perustajana minulla ei ole tähän mennessä ollut mahdollisuutta uneksiakaan automaattisesta medianäkyvyydestä kuten valtapuolueiden presidenttiehdokkailla. Sekä ”pyrkyni” että ”nosteeni” ovat olleet sisäsyntyisiä. Pyrkyä piisaa jatkossakin niin kauan kuin eräitä aivan oleellisia asioita ei saada maassamme kuntoon. Kampanjani nosteen jättäisin jatkossa mieluusti aikaisempaa enemmän muitten huoleksi – kampanjapäällikkö on hakusessa ja lupaan puolestani auttaa niitä joiden kanssa pääsemme hyvään yhteistyöhön presidentinvaaleissa.
***
Oleellista on ymmärtää mistä #petripresidenttiehdokas kuviossa pohjimmiltaan on kyse. Esittelen seuraavassa kymmenen hyvää tapaa lähestyä asiaa –
1. Tämä tarina on tosi. En ole itse millään tavalla ”valtaholisti” (itse luomani käsite) vaan täysin asiat edellä menevä asiapohjainen visionääri. Minun tuskin tarvitsee asiaa kenellekään enempää todistella jos miettii toimintatapaani esimerkiksi näissä yhteiskunnallisissa asioissa?
Taustallani on melkein koko viisikymmenvuotisen elämäni kestänyt kokemus siitä, että suomalaisen kenkä puristaa jotenkin hyvin omituisesti. Olen omien äärikokemusteni myötä lopullisesti tajunnut mistä tuossa yhteiskunnallisessa pakkopaidassa on kokonaisuudessaan kyse. Se on asia, josta ei osata/haluta julkisessa keskustelussa puhua, sillä se ei palvelisi valtapuolueiden etua.
Kysymys: kenen valtapuolueen presidenttiehdokkaan oma tarina on yhtä tosi, perustavanlaatuinen kokemukseen perustuva oivallus, joka tulee puolueideologian ulkopuolelta?
2. Suomi tarvitsee ison muutoksen. Suomalainen ei ole vapaa – väärä ja yksilöä alistava systeemi puskee läpi kaikkialla. Systeemi vie ja yksilö vikisee. Menestyminen suomisysteemissä vaatii kirjanoppineisuutta ja systeemin ehdoilla menemistä, jossa ei useinkaan ole mitään tekemistä asioitten kehittämisen saati luovuuden kanssa tai sitten se vaatii silkkaa tuuria olla oikealla toimialalla ja riittävän erossa systeemistä… kaikkialla se kuitenkin aina vaatii ”väärän virkamiehen” tai muun systeemin tosiuskovaisen eteen mentäessä sopivan pärstäkertoimen ja pidättyväisyyden.
Suomalainen jo sata vuotta vanha poliittinen käyttöjärjestelmä tarvitsee päivityksen 2000-luvulle. Oleellista tässä on ”ottaa valta pois” niiltä, jotka ovat vallassa vallan itsensä vuoksi. Suomi tarvitsee visionääriset asiajohtajat nykyisten valtaholistien tilalle. Suomi tarvitsee visionääriset asiapoliitikot edunvalvontaan ja byrokratiaan keskittyvien systeemipoliitikkojen tilalle – Suomi tarvitsee uuden pelin, jota olen kuvannut agendassani ja kirjoituksissani.
Kaiken kuorrutuksena ja kaiken suurimpana syypäänä asioiden tilaan meillä on pienen pieni pullamössöeliitti (koko eliitti ei ole sitä kuitenkaan), joka sisäpiirissään jakaa kansan selkänahasta varastettua resurssia eri korruptiomekanismeilla toinen toisilleen kaverisosiaalikapitalismin hengessä – kyllä heidän kelpaa, ovathan suomisysteemin suurimmat valuviat heidän itse itselleen tarkoituksella valamia! Tällä ”väärällä eliitillä” on juoksupoikansa ja –tyttönsä läpi koko suomalaisen yhteiskunnan niin, että kukaan ei varmasti pääse karkuun täysin systeemin ehdoilla tapahtuvaa vallankäyttöä.
3. Vasta julistettuani itseni syyskuussa 2015 presidenttiehdokkaaksi olin (minäkin) poliittinen toimija. Näen Suomen ongelmien juontuvan yhteiskuntamme syvästä ylipolitisoitumisesta (tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin puolueiden suurehko määrä). Siksi en itse ole ensimmäisenä perustamassa uutta omaa puoluetta enkä toisaalta voi toimia uskottavasti jonkin yhden nykypuolueen takaa – etenkään en valtapuolueen, asia jota minulle on ehdotettu lukemattomia kertoja. Yritän mieluummin tuoda uusia ajatuksia puolueissa toimiville ja herätellä suomalaisia itsenäiseen ajatteluun – riippumaton presidenttiehdokkuus on tässä paras mahdollinen väline.
4. Olen asettanut itselleni ison älyllisen haasteen ja selvinnyt siitä. Innovoimalla vapaasti ilman mitään ideologisia kahleita voimme lopettaa järjettömän yhteiskunnallisen vastakkainasettelun. Olen luonut uuden aatesuunnan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon nimeltään ”Unitarismi”. Unitaristisen ajattelun aihio on tehty Unitas kansanliikkeen ensimmäisessä agendan yhteydessä syksyllä 2014. Unitarismin keinoin suomalainen (tai mikä tahansa yhteiskunnallinen väärä valtarakenne) ylipolitisoitunut oman edun tavoitteluun perustuva ja yhteiskuntaamme hajoittava ”kaverisosiaalikapitalismi” ja ”nollasummakakunjako” (luomiani käsitteitä) voidaan ajaa alas yhteisen hyvän nimissä. Suomi vuonna 2016 tarvitsee uuden pelin.
Kysymys: kenellä valtapuolueen presidenttiehdokkaalla on täysin oma agenda saati siemenet kokonaiseen yhteiskunnalliseen uuteen ajattelutapaan?
5. Tiedän täsmälleen mitä minun olisi presidenttinä tehtävä. Ulkopolitiikan johtamisen ohella, tasavallan presidentin pitäisi olla tasa-arvoisen ja reilun pelin Suomen sekä yhteiskunnallisen innovoinnin asiamies jos kuka omalla esimerkillään. Hänen pitäisi olla kansan valitsema vastapaino suomalaisen pullamössöeliitin kautta tapahtuvalle yhteiskuntamme vakavalle ylipolitisoitumiselle – enemmänkin tasavallan presidentin pitäisi olla se, joka palauttaa vallan Suomen kansalle! Omassa visiossani näen visioonsa uskovia asiapoliitikkoja, jotka menevät kokonaisuuden kautta ja joihin kansa luottaa – he eivät profiloidu ”puolueen miehinä tai naisina” ollenkaan samalla tavoin kuin nykyisin.
Kaikki nämä edellä mainitut roolit koen luonteviksi ja olen jo antanut elämässäni hyviä näyttöjä sekä ajatteluni että tekemiseni (pl. ulkopolitiikan johtaminen käytännön tasolla) tasosta kaikilla noilla osa-alueilla.
Ei maan johtaminen eroa jonkun muun asian johtamisesta määräänsä enempää. Visio, oma esimerkki ja jämäkkyys sekä yhteistyökyky edellä se on mentävä siinäkin – vain niin voi voittaa ihmisten luottamuksen. Tämän hetken Suomi on täysin visiottomassa tilassa monilta oleellisilta osin joihin tasavallan presidentti voisi vaikuttaa erittäin paljon jos osaisi ja haluaisi. Suomessa on yhteiskunnallisesti ottaen vakava johtajuusvaje.
Tämä blogi ei ole mikään täsmällinen ohjelmajulistus vaan palaan siihen tarkemmin myöhemmin. Sanottakoon kahdesta isosta ulkopolitiikan alaan liittyvästä asiasta oma kantani. Suomen 1) ei ole välttämätöntä erota EU:sta, joskin se on mahdollista jos EU ei kykene muutokseen, mutta 2) Suomen on välttämätöntä liittyä sotilasliitto Natoon asap. Missään nimessä meidän ei pidä erota EU:sta ennen kuin olemme Natossa.
Ne pienpuolueet, joilla ei ole virallista kantaa ko. asioissa varmastikin pystyvät elämään em. kattauksella ja ne, joilla kanta on jossain määrin erilainen voivat lohduttautua sillä, että kyseisen kokoluokan asioita pitää ehdottomasti kysyä kansanäänestyksessä suomalaisilta. Toki tämä edellyttää perusteellista kansalaiskeskustelua, jossa mm. Hirvimäki haluaa olla mukana tasa-arvoisesti muiden mukana.
6. Yllätys, yllätys – minullahan on täydellinen CV uuden ajan tasavallan presidentiksi! Olen ollut elämäni aikana sekä yrittäjä, virkamies että töissä yksityisellä. Olen perheellinen kolmen pienen lapsen isä kotoisin Jyväskylästä ja vähän maaltakin. Käynyt maailmalla ja kieliä puhun, mutta juuret syvällä sukumailla Sirsankallion uumenissa Petäjävedellä, jossa tätäkin juttua nyt kirjoitan.
Olen generalisti eli yleismies Hirvimäki – vanhemmiten oppii aika hyväksi monessakin asiassa (jopa hirsimökin veistämisessä!) vaikka varsinainen expertti en ole oikein missään – paitsi siinä sekametelisopassa. Käytän intuitiota paljon. Sellainen lienee hyvä tausta joskus ymmärtää monimutkaisia asioita? Olen miettinyt, että varmaankin minussa on perhetaustastani ja kokemuksestani johtuen ”ripaus jokaista suomalaista” – selitän tämän joskus tarkemmin – vain ripaus, niin että sitä ei tahdo vastapuoli aina helpolla tunnistaa. On se siellä silti.
Vaikka olen KTM, minussa on varmaankin enemmän jätkää kuin herraa – ihminen pitää osata ottaa aina ihmisenä. Minua ei tarvitse kenenkään pokkuroida vaikka kuinka olisin tasavallan presidentti – mutta kyllä ihmiset huomaavat, että jotain se osaa vaatia paitsi itseltään myös muilta.
7. ”Looseripresidentti?!” Puolileikilläni olen kysynyt viime aikoina eräiltä tukijoiltani millainen juttu olisi jos toisi esille #looseripresidentti ajatusta – tässä yhteydessä siis äärimmäisen tärkeää omaa elämänkokemusta siitä miksi suomisysteemi ei toimi?
”Looseripresidenttiyteni” saa oikean sävyn kun asiayhteyteen lisää, että olen toisaalta väliin myös menestynyt elämässäni, työssäni ja yritystoiminnassani erittäin hyvinkin. Ja menestynkin koko ajan – onhan mm. perhe minulle kaikki kaikessa. Kehittelen myös yritysaihioita taustalla vaikkakin nyt olemattomilla resursseilla, ja voihan tästä ristiretkestäni suomipolitiikan syövereihinkin vielä tulla jymymenestys, mistä sitä tietää..?
Pidän yhteiskunnallisessa mielessä tärkeimpänä elämänkokemuksenani ja oppinani – vaikkakin hyvin kipeänä – esimerkiksi sitä, että minut ja veljeni sekä yrityksemme heitettiin (poliittisen pelin vuoksi) pois 15 vuotta (1993 – 2008) pyörittämältämme menestyneeltä leirintäalueelta – asia jota suree nyt kokonainen jokilaakso ja puoli Suomea ja pieni osa Eurooppaakin –
tai että viimeisin yritykseni (per. 2011) ei (poliittisen pelin vuoksi) koskaan saanut mitään tukea suomisysteemiltä vaikka yritykseni missio oli rakentaa suomalaista ja kansainvälistä start-up kasvuyrittäjyyttä ja vaikka menin siinä Californian hiekkarannalle, Taten taidegalleriaan, suomalaiseen hiihtokeskukseen… isolla sydämellä ja sisulla onnistuin rakentamaan nollasta kansainvälisen huipputiimin, saamaan asiakkaita ja kiinnostusta tarjoamillemme palveluille ja tienaamaan alkavaa tulorahoitusta, kaikki se musertavan suomalaisen valtiomonopolin puristuksessa Tekeseineen – menetin lopulta siinä koko omaisuuteni ja ajauduin perheeni kanssa suoranaiseen köyhyyteen –
tai että minut, pienten lasten isä, on (poliittisen pelin vuoksi) irtisanottu kaksikin kertaa (09/2009, 01/2014) koeajalla suomalaisesta aikkarista (aikuiskoulutus) kylmästi ilman mitään perusteita täysin epämääräisissä olosuhteissa, työpaikasta, jonne minut valittiin yhtenä monien joukosta – miten ihmeessä sitten olen toisissa aikkareissa voinut olla arvostettu kollega ja pidetty yrittäjyyskouluttaja jo vuosien ajan?
Olen kirjoittanut ”pikku-stalineista ja –stalinittarista” – joita nyky-Suomi on täynnä kaikilla tasoillaan. Terveiset Mikkeliin ja Forssaan – tämä on ensimmäinen kerta kun pystyn tuomaan tämän aikkari-asian julkisuudessa esille, niin kipeä se on ollut. Nimenomaan nämä kaksi aikkari-kokemusta saivat minut lopulta lähtemään muuttamaan Suomea ymmärtäessäni jotain hyvin oleellista.
Molemmissa tapauksissa yhteistä on se, että kyseinen johtaja oli täysin kiinni koulutuskuntayhtymän poliittisessa pelissä ja minua ei koskaan varoitettu mistään – mistä olisi edes ”varoitettu”? Lisäksi käytettiin koeaikaa härskisti hyväksi, ettei tarvitse paljoa selitellä kuukauden puolentoista työssäolon jälkeen.
Jälkikäteen olen ymmärtänyt, että kyse on ollut siitä, että ”valtaholisti” tajuaa, että toinen näkee hänen lävitseen, ymmärtää hänen motiivinsa. Hän ei kestä sitä sillä se sotkee hänen pelinsä. Hän haluaa eroon kaltaisestani luovasta ja asioiden kehittämisestä intonsa saavasta ihmisestä mahdollisimman nopeasti. Samalla hän käyttää ihmistä räikeästi hyväkseen oman sairaan vallankäyttönsä pönkittäjänä ja ”varoittavana esimerkkinä” työyhteisölleen. Ei liene ihme että kyseiset johtajat eivät paljoa elämäntilanteestani, perheestäni, hankitusta vuokra-asunnosta jne. välittäneet…
Olen joskus viitannut velvollisuudentuntoon siinä mitä yritän tehdä nyt yhteiskunnallisesti. Tunnen aidosti olevani velvollinen ei vain kertomaan kokemuksistani, mutta myös tuomaan esille sen miksi mielestäni näin tapahtuu omassa isänmaassamme – eikä varmasti tapahdu vain minulle! Tiedän jotain näistä asioista siinäkin mielessä, että olen itse rekrytoinut noin 150 ihmistä hommiin elämäni aikana joista puolet esimiehiä. Arvatkaa montako on ”koeaikapurettu” omasta toimestani – niin kuin järkyttävä yksilöä mitätöivä termi työlainsäädännössämme kuuluu?
Puhun nyt julkisesta sektorista en yksityisestä – eikös julkinen sektori kuulu tasavallan presidentin toimialaan?
Tapahtunut – analyysi – selitys – oppi yhteiskunnallisella tasolla. Isojen kaarien ja käsitteiden kuten ”valtaholismi”, ”valtaholisti”, ”väärä kollektiivi”, ”inhodemokratia” jne lisäksi (kts. agenda) tuollainen atomitason oppi poikii minulle ideoita myös käytännön lainsäädäntöä mietittäessä – esimerkiksi päinvastoin kuin ajatellaan, pitäisikö julkisella sektorilla olla nimenomaan niin päin että startista 3 kk ei saa irtisanoa uutta rekrytointia kuin poikkeuksellisen hyvällä syyllä – nythän se voi olla millainen pikalynkkaus tahansa (täysin epäasiallisilla perusteilla) tuona aikana!? Ottaisi kummasti pois työkaluja väärältä vallankäytöltä. Noh se on toinen juttu mutta esimerkkinä.
Tämän pienen vuodatuksen jälkeen positiivinen lopetus tähän osioon – ensimmäisen esimerkin ”jokilaakson” paikallinen senaikainen kaupunginhallituksen puheenjohtaja tuli minulle joku aika sitten juttelemaan ja sanoi: ”Sori Petri, mokattiin kaupunginhallituksessa raskaasti sen teidän (leirintäalue) jutun kanssa, olen tosi pahoillani”. Vastasin, että kiitos, olen jo antanut anteeksi, elämässä on mentävä eteenpäin, mutta ”jokilaaksolaisista” en ole ihan varma..?
Kysymys: onkohan presidentti Sauli Niinistöllä tai keskustan Matti Vanhasella ja kumppaneilla ollut vastaavia kokemuksia valtapuolueen kautta kiipiessään – nyt ei puhuta jostain harmittavasta valtapelistä puolueen sisällä nyt puhutaan yksilön ”elämästä ja kuolemasta” suomisysteemin armoilla?
8. Katsokaa höyrypää Donald Trumpia ja katsokaa Viron uuden presidentin Kersti Kaljulaidin hillittyä charmia! Jos maailmalla aletaan tosissaan haastaa poliittista status quota uudenlaisten poliittisten päättäjien esiinmarssilla niin mitä tässä enää sen kummemmin ihmettelemään ”kapinallinen” Hirvimäenkään touhua?
Eikö muutostarpeesta ole puhuttu jo niin kauan, että asioita pitäisi oikeasti alkaa tehdäkin? Suomi on koko ajan menossa yhä pahempaan takalukkoon, jota ruokkii jatkuvasti paheneva syrjäytyminen sekä vanhan pelin aikaansaama tarkoitushakuinen ja vastuuton vastakkainasettelu. Ne vievät väkivallan tielle, kuten on jo tapahtumassa. Siitä takalukosta ei välttämättä olekaan enää paluuta – ilmiötä kaiken lisäksi vielä ruokkivat ulkoiset voimat katsokaa Vladimir Putinin valtakoneiston toimintaa!
Eikö nyt pitäisi todenteolla vapauttaa uudenlaista, yksilöstä, kokonaisuudesta ja 2000-luvulta lähtevää ajattelua valtakunnantason poliittiseen päätöksentekoon? Älkääkä koskaan uskotelko itsellenne, että vanha valta itseään oikeasti haastaisi – jonkun hallitusvastuun ikuinen pallottelu kolmeenpekkaan ei todellakaan tarkoita uusien tuulien puhaltamista vaan päinvastoin vanhan vallan betonoimista, kosmetiikka on aina vain kosmetiikkaa!
9. Pystyn haastamaan valtapuolueiden ehdokkaat ja myymään ajatukseni suomalaisille. Osaan kirjoittaa. Muutaman kuukauden varoitusajalla eduskuntavaaleissa 2015 (olin sitoutumaton Piraattipuolueen listoilla) huomasin, että voin mennä myös studioon vaaliväittelyyn ja pärjään siellä, tein sen kahdesti – studio 1 studio 2
En ole vielä päässyt vastakkain suomipolitiikan isojen poikien ja tyttöjen kanssa, mutta kun sen aika tulee, haastan valtapuolueiden ehdokkaita yksinkertaisesti heidän luulemiensa vahvuuksien kautta. Kun on nämä asiat oivaltanut ja laittanut itselleen ylös eivät ne takaraivosta mihinkään häviä. Mitään menetettävää ei ole.
10. Tämä on kasvutarina. Olen tolpillani vaikka väliin on ollut hyvinkin raskasta, myös perheelläni. Olen tosissani ja kuvittelen ihmisten myös ymmärtävän sen itseironian, jota väliin viljelen, eihän sitä muuten jaksaisi. Olen mennyt eteenpäin askel kerrallaan – vaikka suuri yleisö ei tiedä minusta vielä oikein mitään, olen sisäisesti täysin valmis. Uskon, että mediakin innostuessaan kirjoittaa vielä paljon tarinastani ja esille tuomistani yhteiskunnallisista asioista vaikka tähän asti kyyti on ollut hieman toisenlaista sattuneesta syystä.
Presidenttijuttu tuntuu minullekin väliin hurjalta, mutta olisin huolissani jos se ei tuntuisi – se ei kuitenkaan tunnu liian hurjalta niin hyvä sisäinen motivaatio minulla on ja halu muuttaa isänmaatamme meille kaikille paremmaksi.
Kokemukseni kautta pystyn näkemään asioita. Minulla riittää myös rohkeutta ja osaamista nostaa esille välttämättömiä yhteiskuntamme muutostarpeita, joista ei sellaisella, joka on mennyt systeemin kautta menestyksekkäästi luovimalla, ole mitään omakohtaista käsitystä – sellaisestako Suomen seuraava tasavallan presidentti?
***
Arvoisa pienpuolueen edustaja,
Avaukseni oli tässä – kenties olisit halunnut, että olisin vielä peilannut puolueenne tavoitteita jollain lailla omiin ajatuksiini? Jätän sen kuitenkin vielä tässä vaiheessa, lienee parempi yhdessä jutustella ensin?
Jos ajatukseni herättävät vastakaikua, ole yhteydessä allekirjoittaneeseen. Minulla on ilo kutsua sinut neuvonpitoon Villa Sirsaan tai muuhun yhdessä sovittavaan paikkaan.
17.10.2016
Villa Sirsa, Petäjävesi
Petri Hirvimäki
***
”Presidenttiblogini”:
Petri Hirvimäki – pienpuolueiden yhteinen presidenttiehdokas? – 17.10.2016
Donald Trump vs. Petri Hirvimäki – 19.8.2016
”Petri presidenttiehdokas” – 21.3.2016
Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen! – 26.1.2016
Avataan suomipolitiikan ”kolmas rintama!” – 12.1.2016
”Peliitta” – eduskuntavaalien 2019 ruskea hevonen? – 2.1.2016
Suomalaisen syvä inho – 10.12.2015
Presidenttiehdokas Hirvimäen itsenäisyyspäiväpuhe 6.12.2015
Superpowers Dealing with The World in Syria 8.10.2015
Poika, jonka isä halusi Suomen presidentiksi 16.9.2015
Tulihan siitä pitkä… mutta halusin perusteellisen blogin ja sellainen taisi tulla? Sentään tajusin olla vielä tässä vaiheessa sotkematta yhdenkään pienpuolueitten agendoja vielä – muutenhan se olisi ollut puoli romaania pituudeltaan. Mennään näillä nyt alkuun ja katsotaan miten jatko.
Ilmoita asiaton viesti
Todellakin haen kampanjapäällikköä – tätä hommaa on saatava ammattimaisemmaksi ja paras tapa on tehdä se löytämällä joku luottoihminen mukaan viemään Hirvimäkeä presidentiksi ja muutosta Suomeen.
Se on jännä asetelma kun olet itse aloittanut jonkun tälläisen ja maassa nimeltään Suomi on totuttu katsomaan ensimmäisenä, keskellä ja viimeisenä paljonko jollain yhteiskunnallisissa asioissa mukana olevalla on kannattajia –
siinä välissä on jätetty katsomatta mistä asiassa on edes kyse – juuri tälläiset asiat ko. ihmisen, joka voi olla mukana tässä jutussa pitää pystyä voittamaan. Olenihan varma että substanssi riittää ja sitten rumputulta vaan ja voitetaan nämä suomalaisen ”inhodemokratian” esteet pikkuhiljaa yksi kerrallaan.
Niikuin se valtapuolue ja siinä mukanaolo olisi maailman ainoa asia? No onhan se tuolla kattauksella johon yllä viittasin. Entäs se muutos? Uskon että suomalaiset pienpuolueet ymmärtävät tämän asian paljon paremmin ja siellä tarpeeksi halua muutokseen sen muutoksen vuoksi?
Ilmoita asiaton viesti
Terve Petri.
Tulen äänestämään presidenttiehdokasta, joka kannattaa Nato-jäsenyyttä ja tulee tekemään sen eteen työtä. Ehdokkaani myös kannattaa edustuksellista demokratiaa eli ei mene kansan selän taakse ulkoturvallisuusasiassa. Ehdokkaani ottaa puolueet neuvotteluun ja laitattaa hakemuksen menemään lähes ensi virkatöinään. Jos ja kun Nato on valmis ottamaan jäsenekseen, ehdokkaani katsoo sen, että asia ajetaan läpi eduskunnassa tai hän eroaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kitos Pasi – meillä on vain yksi ongelma – sellaista ehdokasta ei ole – tai olen minä mutta odotas niin avaan kansanäänestystä.
1- prioriteetti on saada Suomi Natoon asap. Kansanäänestys voi olla myös neuvoa-antava jne koska sillä ei ole merkitystä vaan sillä henkisellä tuella jonka se tulee antamaan.
Ennemmin tai myöhemmin – tässä tapauksessa ennemmin kansa kääntyy Naton kannalle kun asiasta jutellaan ja äänestellään.
Katso mitä pelkureita järjestään suomipoliitikot ovat Suomessa vuonna 2016! Nimenomaan nythän he ovat olleet kaikki kansan selän takana koko ajan jotain galluppeja kytäten ja ei sieltä ole Natoon paljoa ponnnistettu.
Tilanteessa jossa isänmaallamme on jo veitsi kurkulla Putlerin hallinnon takia ei vieläkään tapahdu yhtään mitään!
Ajatus kansanäänestyksen järjestämisessä on siinä että sillä se asia saadaan vihdoinkin liikenteeseen. YKSIKÄÄN poliitikko ei vie Natoasiaa eteenpäin niin kauan kuin gallupit on huonot ja toisaalta venäjä painaa päälle – miksi gallupit ovat huonot.
SIKSI KOSKA SUOMESSA EI SALLITA VAPAATA KESKUSTELUA koko Nato asiassa. On olemassa ylivoimaisia argumentteja joilla kansa kyllä saadaan Naton taakse.
Tässä yksi järeimmistä – blogi jonka tein muutaman tunnin ennen Boris Nemtsovin Murhaa (Unitaksen nimi oli silloin vielä E-liike.net). Tälläiset asiat avaavat ihmisten silmät lopullisesti. Presidentti Hirvimäki tuo kaikki nämä tiskiin ja sitten se on hujaus niin kansa haluaa kiireesti sinne Natoon.
http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1882…
Erään suuren saksalais-itävaltalaisen kansanjohtajan ajatusta lainatakseni – Suomen kansan on ansaittava olemassa olon oikeutuksensa – jos ollaan niin tyhmiä että ei tajuta omaa parastamme niin tulkoon sitten venäjä…
mutta ei se tule. Kyllä kansa tietää kun otetaan poliitikoilta ”valta pois” tässä asiassa. Ja menetettäväähän ei ole. Nykyisellä tavalla Suomi ei tule liittymään natoon ennen kuin on jo liian myöhäistä ja Putler pitää puhetta ylellä ne suomipoliitikot vieressään joilla on taivaspaikka jo nyt varmaankin katsottuna.
Yäk – sen minä enanna koskaan tapahtua!
Ilmoita asiaton viesti
Vastaan omaan kommenttiin selventääkseni – ”ei sallita vapaata keskustelua” Mitä se tarkoittaa… kirjoitteleehan se Hirvimäkikin koko ajan…
???
– siis olin niin naiivi että kuvittelin että jes olen löytänyt aivan uuden näkökulman siis ”Putinin klikin kuolemanpelon” eli Venäjän sisäpolitiikan. MUTTA MITÄ TAPAHTUI – tapahtui se että minä joka uskallan tuoda täysin uuden näkökulman saan banniä sieltä banniä täältä… sitten teen Nato-aloitteen.
Heh – Paavo Väyrystä ja hänen Euro-ero kansalaisaloitettaan rummutetaan joka tuutista 07/2015 samaan aikaan kun mulla Nato kansalaisaloite sai NOLLA mm. palstatilaa maan lehdissä.
Aika hassua jonkun Hesarin kautta… tai Uuden Suomen.
—> Ei ole keskustelua se että ihmisten tietoisuudessa ei ole eikä sallita KAIKKEA PARASTA evidenssiä Natoasiassa.
Tuollainen uusi näkemys pitäisi olla primetime ylessä koko ajan –
EI SE OLE VIELÄKÄÄN YHTÄÄN MISSÄÄN!
Eli se siitä suuresta ”kansalaiskeskustelusta” ja sen tasosta isänmaassamme. Täysin tietoista ja sitä vie Putinia pelkäävät pullamössöpoliitikot ja kansa vikisee.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä Pasi –
HUOM! Ota huomioon että jouduin kovasti ”pidättelemään” Nato-intoa siinä eduskuntavaalien alla koska tein Unitaksen agendan sisäiseen tarpeeseen. Oli sielläkin toki sivu asiasta ja MR. Putinin koneistosta ettäe ei jäänyt epäselväksi.
Tässä heittoni tulevalle pääministeripuolueelle ennen vaaleja – peruste on sama kuin edellisessä – http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1926…
Sittemmin kesällä 2015 olin varmaan jo valtakunnan kovimpia Nato-intoilijoita. Ja olen yhä. Mutta tämä taktiikka on väärä jolla nyt yritetään mennä – koska meillä poliitikot ei ajattele maataan vaan omaa poliittista karriääriään ja myyvät maansa sen kustannuksella. Ei ole sellaisia poliitikkoja päättävissä asemissa kuin jota ajattelit äänestää presidentinvaaleissa… ei ole.
Minä olen mutta tuota taktiikkaa pitää sinunkin miettiä uudelleen – ei jotain uutta kokeilemalal mitään menetä – ja säilyyhän päättävillä poliitikoilla mahdollisuus noin toimia silti koko ajan kuin tuot esille –
http://e-liike.net/nato
Ilmoita asiaton viesti
Ulkoturvallisuusasiassa ei ole kompromisseja: Suomi joko on turvallinen tai se ei ole. Tällä hetkellä ei ole.
Kansa ei ole oikea taho päättämään ulkoturvallisuuteen liittyvistä asioista vaan niistä parhaiten tietävät. Ulkoturvallisuus ei ole huutoäänestystä vaan valtion tärkein tehtävä, koska jos se ei ole kunnossa, valtion olemassaolo on uhattuna.
Kansa koostuu yksittäisistä ihmisistä, jotka kautta historian ovat olleet mitä typerimpiä ja eri aatteiden vietävissä. ”Kansa” on siis pelkkä yläkäsite. Yhteistä ihmisille on, että kun turvallisuus on uhattuna, jotain tahoa huudetaan apuun. Pieni osa ihmisistä osaa varautua ennakkoon, mutta hekin toivovat hädän hetkellä, että joku auttaa.
Nato-asiassa asia on juuri noin. Kansa on poliitikkojen vietävissä ja tekee päätöksiä vasta kun uhka on välitön. Natoa on turha huutaa apuun kun on hätä. Nato ei ota tässä vaiheessa jäseniä, ainakaan oman ilmoituksensa mukaan ja tämän ymmärtää hyvin.
Ilmoita asiaton viesti
Ollaan ihan samaa mieltä tässä asiassa vaan on meillä hankkausta sen takia kun ei ihan kunnolla tajuta mitä toinen tarkoittaa – huomioi että kohta 3) alla ei ole se juttu vaan se omassa ajattelussani vasta yleensäotten mahdollistaa nuo 1) ja 2) kohdat.
1) siis Natoon on mentävä!
2) on oltava presidentti joka vie Suomen Natoon!
3) kansanäänestys – ON NEUVOA ANTAVA ei siis sitova. Täällä oli mun tekemä kansalaisaloite asiassa 07/2015 Aloitteen sisältö: ”Haluamme, että Suomen eduskunta valmistelee ja hakee puolustusliitto Naton jäsenyyttä viivytyksettä. Asiassa on järjestettävä neuvoa-antava kansanäänestys. Kansanäänestyksen ajankohdasta päättää eduskunta parhaakseen katsomallaan tavalla.
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1339
—-> OIKEA KYSYMYS on onko Suomi nyt Natossa? Ei. Miksi ei ole – siksi koska Nato ja turvallisuuspolitiikka on Kekkosen perintönä täysin ylipolitisoitunut eli Suomen turvallisuudella pelataan politiikkaa täysin kansan edusta välittämättä. Ketkä sitä tekevät – poliitikot – myös Nato-piireissä, mm. Kokoomuksessa ja RKP:ssä katso vaa’an kielinä olevia persuja je keskustaa… voi voi voi ja vielä kerran voi.Eihän nykymenolla kukaan päättäjistämme uskalla laittaa omaa arvovaltaansa peliiin. Ainoastaan Martti Ahtisaari uskalsi ja hän on entinen presidentti.
—> Neuvoa antava kansanäänestys on öljyä Natonon menemisen rattaisiin. Nyt siellä on vain hiekkaa. Tavallaan kansanäänestystä käydään koko ajan joillain gallupeilla mutta OLEMATON KESKUSTELUN TASO ja tiedostamisen puute pitää gallupit huonoina… valtaholistipoliitikkomme kyttäävät galluppeja aivan kiimassa ilman että itse asialla olisi merkitystä. Se on karmeaa.
Siihen pitää tehdä iso muutos – MEIDÄN, sinun Pasi ja minun muun muuassa pitää ottaa Nato ”POIS” NYHVERÖPOLIITIKOILTAMME jos meinaamme tavoitteeseemme koskaan päästä. Uskon että he huokaisivat helpotuksesta ja antaisivat enemän tukeaan kun muutetaan taktiikkaa.
—> SUOMALAISEN SYVÄ INHO – http://petrihirvimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2082… Suomi ei mene koskaan sinne Natoon jos kansa vetää yhtäläisyysmerkit jonkun Stubbin tai Haglundin ja Naton välillä. Kysymys kuuluu – eikö tälläinen ”ei mitään kansanäänestyksiä” mentaliteetti VAIN SYVENNÄ tuota vastakkainasettelua ja koko kansan Nato ei koskaan toteudu?
”Koko kansan Nato” – on näitä jonkun verran jo mietitty, Pasi, mukaan vaan;-)
https://www.facebook.com/natoaloite (Koko kansan Nato)
Blogihan tästä on pian näköjään tehtävä!
Ilmoita asiaton viesti
Hirvimäenkaltaiset presidentit olisi jo riittävän suuri uhka Suomelle.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Aimo – noin hyvistä perusteluista lähti suosittelu samantien!
Ilmoita asiaton viesti
Näin pienpuolueen edustajana voin sanoa, että on lähinnä huvittavaa ilmoittautua kaikkien pienpuolueiden presidenttiehdokkaaksi ilman minkäänlaista tarjottavaa pelipöytään. Sinulla ei ole minkäänlaista poliittista kokemusta eikä kukaan tottapuhuen tiedä kuka sinä olet. Menehän ensin johonkin puolueeseen ensin rivimieheksi ja kuntavaaliehdokkaaksi. Tai perusta vaikka oma puolue. Tee siellä parin vaalikauden vuoden työ ja käy läpi sama mitkä kaikki muutkin käyvät paikallispolitiikasta valtionhallintoon.
Piraateista ja liberaalipuolueesta löytyy heti liuta huomattavasti pidemmällä CV:llä varustettuja ja muutenkin uskottavampi presidenttiehdokkaita.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Aki – muutama korjaus.
1) ”Ilmoittautua kaikkien pienpuolueiden presidenttiehdokkaaksi” – missä minä niin olen sanonut? Tämähän oli ehdotus ja en edes lähtisi jokaisen pienpuolueen ehdokkaaksi on jotain isoa linjaa mistä en ollenkaan pidä. En tuo tässä nyt esille sen kummemmin. Todennäköisesti molemminpuolista.
2) ”Sinulla ei ole minkäänlaista poliittista kokemusta eikä kukaan tottapuhuen tiedä kuka sinä olet. Menehän ensin johonkin puolueeseen ensin rivimieheksi ja kuntavaaliehdokkaaksi…” Tuohan on minun vahvuus että en ole ollut puoluetouhussa sisällä!!! – mutta mistäs sen tiedät vaikka 1966 (syntymä)-1989 (Berliinin muurin murtuminen) eli ennen syntymääsi (?) minulla oli jo yllinkyllin kokemusta? Ja nytkin on tullut kokemusta kun 24/7 viimeiset kolme vuotta asioita pohtinut kokemansa jälkeen MYÖS yhteiskunnalliselta kannalta.
Onko puolue touhu todellakin ainoaa kokemusta – on se Suomessa, niinkö, järkyttävää jos niin on – olen eri mieltä!
3) ”Tai perusta vaikka oma puolue.” – noh… tässä sitä ollaan. kts. edelline. On sitäkin kovasti jo mietitty ja kirjoitettukin aiheesta. Yritän välttää silti vielä tovin.
4) ”Piraateista ja liberaalipuolueesta löytyy heti liuta huomattavasti pidemmällä CV:llä varustettuja ja muutenkin uskottavampi presidenttiehdokkaita” – ei muuten välttämättä löydy…! heitäpä sitten tulemaan. Ja ko. henkilöiden ikiomaa agendaa myös kuten minulla on. Ei sillä etteikö molemmissa olisi hyviä ja lupaavia tulevaisuuden vaikuttajia. Ei latisteta pienpuolueita tässä nyt turhaan – ei niitä löydy hirvimäen CV:n haastajia niistä isoista puolueistakaan.
Lue blogi ja perusteet edelliselle. Nyt puhutaan isosta muutoksesta eikä mistään vanhan toistosta tai kosmetiikasta – nyt puhutaan koko pelin muuttamisesta ja se vaatii sen että on saanut turpiin systeemiltä oikein kunnolla… eikä SILTI ole joku yhden asian juttuun hurahtanut joita Suomi on täynnä!
Nyt puhutaan kokonaisuudesta ja muutostarpeen omakohtaisesta ymmärryksestä.
***
btw. Toi aloitus oli muuten hyvä… ”näin pienpuolueen edustajana”… taidan itsekin mennä jatkossa… ”näin kapinallisena”;-)
No hard feelings. Miettikää – et varmasti tunne minua ja jos tuntisit olisi positiivinen juttu. Ei muuta kuin ”Villa Sirsaan” porukalla audienssille. Mitään ei menetä kukaan.
Ilmoita asiaton viesti