Sananvapauden supersankarit
Suomalaisen ”sananvapauden” supersankareina häärii tusinan verran valtamediamme suuromistajia (ml. omistajasuvut), tusina päätoimittajaa sekä tusina edellisten kanssa sulassa sovussa toinen toistensa kädestä syövää poliitikkoa ja muuta mediakentän sisäpiiritoimijaa.
Esitän seuraavassa näkökulmani maamme sananvapaustilanteesta vuonna 2017.
Ajatukseni ovat jalostuneet etulinjassa Unitas kansanliikkeessä, presidenttiehdokkaana sekä nyt myös Nukkuvien puolueessa. Jäsennän asiaa myös liittyen Jyväskylän Kesän yhteydessä 5.7.2017 järjestettävään ”Sananvapauden kriisi?” -keskustelutilaisuuteen, johon osallistun. Kyseisen tilaisuuden juontaa yllätys, yllätys Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola, kuinkas muuten.
***
”Sananvapauden” supersankareiden propagandoima suuri yleisö kuvittelee, että maamme sananvapaustillanne olisi jotenkin erityisen hyvä maailmanlaajuisesti vertailtaessa. Tapetaanko meillä toimittajia hämärissä olosuhteissa – ei tapeta. Saako jokainen suomalainen puhua suunsa puhtaaksi yhteiskunnallisista asioista niin halutessaan – kyllä saa, etenkin nurkan takana. Mutta entä onko jokaisella suomalaisella sananvapauteen liittyen kaikissa tilanteissa oikeus omaan yleisöönsä – ei ole!
Meillä on sekä kuoliaaksivaikenemista eli ennakkosensuuria että ”töpselin seinästävetämistä” eli jälkisensuuria.
Kun joulukuussa 2014 sain valmiiksi Unitas kansanliikkeen (tuolloin E-liike.net) agendan ”Eläköön kansalaispalkka, vapaus ja hyvä vallankumous” olin naiivi ja kuvittelin, että suomimedian tehtävä olisi jotenkin nostaa ja esitellä lukijoilleen kaltaisiani kokonaisuus edellä ajattelevia systeemin ulkopuolelta tulevia uusia toimijoita. Oli melkoinen järkytys kun pian huomasin asian olevan juuri päinvastoin. Valtamedia yrittää kaikin puolin pitää pelin sellaisena kuin se on eli suorastaan estää uusien ajatusten välittymisen suurelle yleisölle – se siitä tutkivasta ruohonjuuritason poliittisesta journalismista.
Kuoliaaksivaikeneminen on helpointa ja samalla raukkamaisinta mahdollista valehtelua, eikä siitä voi jäädä kiinni?
Heräämiseeni vuodenvaihteessa 2014-2015 karuun todellisuuteen liittyy oleellisesti juuri Keskisuomalaisen päätoimittaja Mervola. Ilman että meillä olisi välillämme mitään aikaisempaa kaunaa, kovin sujuvasti on tuntunut Hankasalmen mies osaavan katsoa nenänvarttaan alaspäin Petäjäveden miestä, jos sukujuuriamme ajatellaan, keskisuomalaisia kun molemmat olemme. Miksiköhän? Eriskummallista käytöstä ”puolueettomalta” mediakonserni Keskisuomalaiselta ja sen päätoimittajalta. Näitä ”puolueettomia” mediakonserneja taitaa olla aikalailla juuri se kaksitoista koko maassa?
Jo tuolloin vajaa kolme vuotta sitten tiesin oikeissa olosuhteissa synnyttäneeni jotain hyvin oivaltavaa isänmaamme yhteiskunnalliseen kehittämiseen liittyen – eikä se ajatus ole mihinkään karannut. Jo tuolloin uskalsin haastaa kenet tahansa, vaikka Stubbin tai Sipilän julkiseen ”kaksintaisteluun” siitä mihin maamme pitäisi olla menossa, puhumattakaan päätoimittaja Mervolasta. Miksikö uskalsin? Siksi että tiedän mitä teen ja se tunne tulee syvältä ylisukupolvisesti ja kokemukseeni perustuen. Olkoonkin se tähän asti osaltaan häviäjän rooli suomalaisessa kaverisosiaalikapitalismissa – tai enemmänkin juuri sen vuoksi!
Pekka Mervolan ja Keskisuomalaisen ennakkosensuuritaktiikka luottaa siihen, että siinä ei koskaan tarvitse varsinaisesti ”vetää töpseliä seinästä” kun sana uudesta ajattelusta ei pääse edes leviämään. 150 MEUR:in mediakonserni lähes mediamonopolin asemassa Keski-Suomessa (maakuntalehti ja lukemattomat paikallislehdet omistuksessaan ml. Suur-Jyväskylän lehti) ja myös isossa osaa Väli-Suomea tekee kaikkensa tekemällä ei yhtään mitään – median tapauksessa siis valehtelemalla asioiden tilasta – että Pihtiputaan mummo tai Rautpohjan metallimies ei koskaan kuulisi sanaakaan Hirvimäestä, Unitaksesta, presidenttiehdokkuudesta, Nukkuvien puolueesta ja uudesta ajattelusta.
Ja luoja tietää mitä Mervola muiden päätoimittajien kanssa kuiskuttelee – olen pitkään puhunut suomimedian ”mustasta listasta” moneenkin asiaan perustuen. Jotta ennakkosensuuri olisi täydellistä, ajoi Keskisuomalainen puolitoista vuotta sitten alas jopa oman avoimen keskustelupalstansa ja siirtyi esimoderoituun kommentointiin valittujen kolumnistien blogeissa. Myös jälkisensuurista minulla on omakohtaista kokemusta, mutta ei mennä siihen, jotta blogistani ei tulisi liian pitkä.
***
Nämä Mervolat, ”sananvapautemme” supersankarit, omissa medioissaan häärätessään, pitävät parhaansa mukaan omalta osaltaan huolen siitä, että ”isänmaamme väärä peli” säilyy jatkossakin.
Valtamedian päätoimittajat julkaisivat taannoin manifestinsa, jossa he ylensivät itsensä muiden yläpuolelle. He totesivat mustaa valkoisella oikeudekseen olla sen enempää kriittisesti tarkastelematta omaa tekemistään mitä tulee vaikkapa kuoliaaksivaikenemiseen Arkadianmäen hölmöläisoopperan ulkopuolisesta elämästä: ”Aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita, osa toimivaa suomalaista yhteiskuntaa. Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina kirkas.” Kukkona tunkiolla ja pukkina kaalimaan vartijana olossa on kuitenkin eräs iso ongelma isänmaamme tulevaisuuden kannalta –
juuri se mistä päätoimittajat omassa kuplassaan varoittelevat tulee kaikkein varmimmin tapahtumaan nykykattauksella.
Unitas kansanliikkeessä ja Nukkuvissa yritämme olemattomilla resursseilla ja suomimedian täydellisestä portinvartioinnista huolimatta avata ”suomipolitiikan kolmatta rintamaa”. Vain suomisysteemin sisäinen haastaminen voi johtaa läpimurtoihin muunkin kuin pelkän poliittisen kosmetiikan tasolla.
Ja nyt ei puhuta mistään vihapuheista – nyt puhutaan yhteiskuntamme uudenlaisesta kehittämisestä kokonaisuus edellä jokaisen suomalaisen hyväksi. ”Matujen ja mamujen” kanssa asialla ei ole juurikaan tekemistä (vain sisäiseen poliittiseen korruptioon liittyen) siinä muodossaan kun asioita mediassa nykyisin lietsotaan. Inhoan flirttiä rasismin kanssa, mutta yhtä paljon inhoan myös flirttiä rasismikortin kanssa – niistähän media jauhaa yötä päivää.
***
Meillä ei ole aikaa tuhlattavanamme muutos tapahtuu ennenpitkää joko hyvään tai pahaan suuntaan.
Jos ”suomipolitiikan kolmatta rintamaa” ei kyetä avaamaan johtaa yhteiskunnallinen jatkuvasti lisääntyvä pahoinvointi ja eriarvoistuminen huonoon suuntaan menevään äärevöitymiseen. Se johtaa viimein siihen, että Suomi muuttuu taistelutantereeksi, jossa vastakkain ovat suomalaiset toinen toistaan vastaan tappelemassa toissijaisijaisista asioista. Kyseessä on silloin yhteiskunnallinen kaaos, josta selviäminen ei välttämättä ole mahdollista, etenkin jos Putinin Venäjä käyttää tilannetta hyväkseen. Tämä kehityskulku on valitettavasti jo pitkällä.
Suomipolitiikan kolmannen rintaman avaaminen tarkoittaa ”hyvää sotaa” systeemi-ihmisten ja todellista vapautta haluavien kesken.
Se ei ole aseellinen selkkaus vaan se on sana sanaa vastaan pöydän ääressä, agendalla vain merkitykselliset asiat ja äänessä oikeat asianomistajat. ”Hyvän vallankumouksen” onnistumiseksi tarvitaan jokaisen suomalaisen oman ajattelun haastamista. Siinä puolueettomalla medialla olisi keskeinen rooli jos meillä sellainen olisi – kissa pöydälle ja kansa päättää.
Todellisen sananvapauden nimissä suomalaisen valtamedian on muututtava tai se on pakotettava muutokseen tai sitten kokonaan ohitettava jonkun ulkoisen voiman kautta, hyvän voiman kautta. Sellainen voima voisi olla Nukkuvat -konsepti, joka voi osoittautua mahdottomaksi yrittää kuoliaaksivaieta –
somessa lopulta kaikki on toisin?
***
5.7.2017
Villa Sirsa, Petäjävesi
Petri Hirvimäki
***
Nukkuvien puolue – Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)
petrihirvimaki.com (ml. kannattajakorttikeräys)
TV-haastattelu (presidenttiehdokas)
***
”Presidenttiblogini”:
Kannattajakorttikeräys on alkanut – 21.1.2017
Petri Hirvimäki – pienpuolueiden yhteinen presidenttiehdokas? – 17.10.2016
Donald Trump vs. Petri Hirvimäki – 19.8.2016
”Petri presidenttiehdokas” – 21.3.2016
Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen! – 26.1.2016
Avataan suomipolitiikan ”kolmas rintama!” – 12.1.2016
”Peliitta” – eduskuntavaalien 2019 ruskea hevonen? – 2.1.2016
Suomalaisen syvä inho – 10.12.2015
Presidenttiehdokas Hirvimäen itsenäisyyspäiväpuhe 6.12.2015
Superpowers Dealing with The World in Syria 8.10.2015
Poika, jonka isä halusi Suomen presidentiksi 16.9.2015
Mitäs heitän Mervolalle siellä tilaisuudessa? 😉
Ilmoita asiaton viesti
Kuten arvasin en saanut puheenvuoroa vaikka käsi oli pystyssä aina kun Mervola katsoi.
Lopulta otin puheenvuoron. Paikalla oli suunnilleen kaikki 12 päätoimittajaa ja iso osa muitakin supersankareita.
Puhe oli sitä normaalia lätinää asiasta josta voi puhua tuhat vuotta ilman että mikään muuttuu. Sipilän tapaus.
Noh. ruohonjuuritaso teki iskunsa. Haastoin mediaeliittiä kisaamaan kuka on ensin yhteydessä. Meneeköhän pitkään? 😉
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Janne – sanotaanko näin että ei mene kinaamiseen, että on siellä sosialismissa myös omat ongelmansa median osalta mutta Suomessa on yksi ylitse muiden –
”Puolueeton media” miten ihmeessä esim.
Keskisuomalaisella voi olla ”puolueeton” natsat kun se on niin kallellaan Keskustaan? Sehän on historiassa ollut myös kepun lehti vuosikymmeniä.
Nimenomaan tuo on ongelma Suomessa. puolueettomana esiintyminen vaikka ei todellakaan ole sitä. pitää Tarkastella KAIKKIA myös puoluetouhun ulkopuolelta tulevia ja sitä haastavia.
Keskisuomalaisen osalta minua loukkaa myös tuo ”keskisuomalainen” todellakin tulen pitämään asiaa tikunnokassa jatkossa.
jo kaksi vuotta sitten oli ajatus miten ratkaista median ongelmaa. en siitä ole kirjoittanut. Pitää varmaan kohta avata asiaa.
On se röyhkeätä touhua. Ja minä olen se joka vaatii tasapuolisuutta on se jota viedään kuin koiraa. Sairasta, sisäisesti suomettunutta oman systeemin edessä rähmällään oloa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa vähemmistönkieli on ”his Master’s voice”. Uniikki järjestely.
Ruotsissa, Norjassa, Virossa ym. läntisessä kulttuurissa enemmistön- so. kansankieli on sitä.
Ei pidä jäädä lepäämään tulessa. On lähdettävä liikkeelle.
Olet Petri oikeassa sodassa, joskin väärällä rintamalla.
Ilmoita asiaton viesti
His Master’s Voice on oopiumia päätoimittajalle, tai hypnoosia, joten Jannekin on oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ettei tarvii pervolassa herätä kasakan nauruun:
Vakiintuneita liputuspäiviä ovat:
-J. L. Runebergin päivä, 5. helmikuuta
-tasa-arvon päivä, Minna Canthin päivänä 19. maaliskuuta
-suomen kielen päivä, Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin päivänä 9. huhtikuuta
-kansallinen veteraanipäivä, 27. huhtikuuta
-Eurooppa-päivä, 9. toukokuuta
-suomalaisuuden päivä, J. V. Snellmanin päivänä 12. toukokuuta
-kaatuneiden muistopäivä, toukokuun kolmantena sunnuntaina
-runon ja suven päivä, Eino Leinon päivänä 6. heinäkuuta
-suomalaisen kirjallisuuden päivä, Aleksis Kiven päivä 10. lokakuuta
-Yhdistyneiden kansakuntien päivä, 24. lokakuuta
-ruotsalaisuuden päivä, 6. marraskuuta
-isänpäivä, marraskuun toisena sunnuntaina
-suomalaisen musiikin päivä, Jean Sibeliuksen päivänä 8. joulukuuta
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Heikki – olen varmaankin aika monella rintamalla siinä sodassa kun se vaatii sitä ollakseen uskottavaa.
Ei ihme että etulinjassa on tilaa.
Hyvä että ajatus jalostuu kun vähän turhautuu. Hoida sinä tuota rintamaa. minun mielestäni siihen vaikuttaa samat ratkaisut pitkälti kuin mitä ajan.
ja sitten ihan maalaisjärkinen ajatuskuvio siihen pakko-svenskan probleemiin. Sellainen tasapuolinen jossa jokainen säilyttää kasvonsa.
olen jossain sen maininnut mutta ei nyt tähän.
Onkohan suomalainen eliitti niin kuplassa että se vaikuttaa niin tyhmältä sen takia vai oikeasti niin tyhmää?
Sellainen kuva tuli eilenkin kun kuuntelin sitä touhua ja sitten itse hieman osallistuin… pitää varmaan kirjoittaa jotain siitä tässä kohtapuolin…
Ilmoita asiaton viesti
Tämä kommenttini toisesta yhteydestä sopinee myös sinulle Petri:
Joskus kunnianosoitusten sade paljastaa yhteiskunnan murrosvaiheen, kuten Seppo Kääriäisen, Matti Ahteen ja Ilkka Kanervan nostaminen ministerikaartiin nyt osoittaa.
Ehkä Jouko viitoittaa Sitikallaan tulevaisuuutta? Ranskasta tulee paljon hyvää, mutta myös vallankumousta, muistan ex-arkkipiispa Vikströmin Kokkolan puolessa huolehtineen. Siinä sitä riitti pähkäilemistä Punapellolta maailmalle lähteneelle!
Ihmisluonteen suuret paljastajat, kuten Sartre, kieltäytyivät kunnianosoituksista. Suomalainen eliitti ei heitä noteeraa, koska he puhuivat kansankielen puolesta ja sehän on Åbon miesten korvissa kommunismia!
Ilmoita asiaton viesti
Jep Heikki – ratkaisun avain on se, että ymmärrämme sen että ”väärä eliitti” on aina ihan samaa porukkaa väristä riippumatta vaikka meille muuta uskotellaan.
Yhteiskunnalliset epäkohdat on polttoainetta heidän ikuisessa pelissään ja siksi NIITÄ EI SAA RATKAISTA siten että polttoaine loppuisi ja heidän pätemisensä siinä samalla.
Väärällä eliitillä viittataan tässä valtaholistieliittiin, joka on kaikkein turmiollisin koska se luo olosuhteet kaverisosiaalikapitalismille myös liike-elämän, kolmannen sektorin jne puolella.
Nykyisillä asetuksilla noin 90% (min) päättäjistämme motivoituu väärillä asioilla. Nykyiset valtapuolueet ovat heidän kiitoratansa ja niiden harjoittama poliittinen korruptio.
Väärässä porukassa ahneuskin tiivistyy.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki – kieltämättä kun tuot esille aika isolla osalla tuo ruotsinkielinen eliitti mediaa hallitsee. Mutta minulle se ei ole kielikysymys.
Enemmänkin niin että myös RKP monessakin suhteessa on minulle pelimiesten ja -naisten puolue ja etenkin sellainen puolue.
En RKP liberalismista niinkään tiedä muuta kuin että ”siltä näyttää” eli kosmetiikan tasolla. Niinhän se on kaikilla muillakin valtapuolueilla tässä maassa.
Ja myös RKP on kaksi tai kolme kertaa suurempi puolue kuin mitä sen kannatus on…
Ilmoita asiaton viesti
Ahvenanmaalaisten kunnioitus omaa maakuntaansa ja kieltänsä kohtaan sopii esikuvaksi muillekin. Jos heiltä vaadittaisiin suomenkieltä, oltaisiin lähellä ns. yli-ihmisasennetta. Jos ei ymmärrä syntyneensä esim. Punapellolla isän ja äidin sekä muiden eivanhempien kulttuurissa, vaan pudonneensa jostakin ylhäältä, on vaarassa luulla jotakin ihmistä suurempaa. sen sijaan kaikkea inhimillistä on ollut ennenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Jep ei Ruotsi pidä olla pakollinen kieli KOKO maassa.
Mutta kun se peli vaatii panoksensa ja tuo on yksi sellainen. nykysysteemi ei kykene korjaamaan itsensään tuossakaan asiassa.
Ei hyviä lehmänkauppapelimerkkejä pidä haaskaten tietää jokainen pullamössöeliittiin poliittinen peluri. Oleellista nimenomaan on pitää pelimerkit pöydässä ja nostaa ne aina uudestaan kun tarvitaan.
Mutta voiko kansan tyhmyydellä olla jotain rajaa – ei kai joulukortti eduskunnasta ikuisesti voi toimia?
Ilmoita asiaton viesti