*

Hirvimäki - Nukkuvat - Unitas kansanliike Puheenjohtaja - #petripresidenttiehdokas - Visio, joka yhdisti kansan - En haasta puoluettasi vaan politiikan

”Suomettumisen aika on ohi...” (osa I/II - Venäjä)

Uutena tasavallan presidenttinä aloittaisin ensimmäisen virallisen puheeni sanoilla: ”Suomettumisen aika on ohi...” 

Käsittelen kaksiosaisen blogisarjani ensimmäisessä osassa (perinteistä) suomettumistamme Venäjään päin ja toisessa osassa ”sisäistä suomettumistamme”. Esittelen samalla presidenttikampanjaani liittyen ratkaisuni suomettumisen yhteiskunnallemme aiheuttamiin vakaviin ongelmiin.

Kuka ihmeen presidenttiehdokas Petri Hirvimäki?

Olen ehdokas, joka on lähtenyt presidenttikisaan porukan ensimmäisenä jo kaksi vuotta sitten. Parhaillaan keräämme kannattajakortteja Unitas kansanliikkeen kautta jotta tulisin viralliseksi puolueisiin sitoutumattomaksi ehdokkaaksi tammi-helmikuun 2018 vaaleissa. Käy antamassa tukesi ehdokkuudelleni jos sinua kiinnostavat Suomelle elintärkeät asiat, joista osaa kukaan toinen ehdokas ei tuo esille. (kts. TV-haastatteluni).

Presidentti Hirvimäen Suomessa roistovaltio Venäjän ”intresseihin” vastattaisiin suvereenisti itse haluamallamme tavalla – tai oltaisiin vastaamatta.

Jos minut valittaisiin tasavallan presidentiksi, olisi se todellista vapautta haluavien suomalaisten irtiotto putinistisen totalitaristi-Venäjän pakonomaisesta mielistelystä – mutta toisaalta jämäkkyyttä myös EU:n suuntaan. Sisäisesti se tarkoittaisi vapautta haluavien suomalaisten voittoa puoluesuomen vääristä kollektiiveista ja pullamössöeliittimme valtaholismista ja nollasummakakunjaosta, yksilön voittoa systeemistä. Jatkossa menisimme asiat ja visio edellä, maalaisjärki, rohkeus ja vapaa yhteiskunnallinen innovointi edellä – suomipolitiikan ”kolmas tie”.

 

***

Suomettuminen Putinin Venäjään päin on paitsi nykyajassa kehittyvä ilmiö, mutta ennenkaikkea historiallista perua vaikeasta suhteestamme Neuvostoliiton kanssa viime sotien jälkeiseltä ajalta. Suomettuminen on tarkoitanut sitä, että maamme eturivin poliittiset päättäjät ovat vuosikymmenet tasapainoilleet Neuvostoliiton/Venäjän päämäärien kanssa ja sekoittaneet tuon pelin maamme sisäpolitiikkaan. Väärän pelin hallinnasta kehittyi lopulta pakollinen käyntikortti korkeimman yhteiskunnallisen vallan kammareihin Suomessa. Tämä kehityskulku tapahtui presidentti Urho Kekkosen (1956-1982) aikana.

Ennen Vladimir Putinin aikaa Venäjän johtajana 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa Suomella olisi ollut historiallinen tilaisuus pyristellä irti suomettumisen kahleesta Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän ollessa vielä hajanainen ja sisäänpäinkääntynyt. Emme koskaan käyttäneet tuota tilaisuutta. Se on asia, joka paradoksaalisesti johtuu nimenomaan suomettumisesta ja sen aiheuttamasta halvaantumisesta mitä tulee kykyymme toimia suvereenisti omassa ulkopolitiikassamme.

Satavuotias Suomi ei ole itsenäinen sanan varsinaisessa merkityksessä.

Pelko ja sen kieltäminen on keskiössä ongelmallisessa suhteessamme nyky-Venäjään aivan samoin kuin se oli suhteessamme Neuvostoliittoon. Venäjä-pelkoa on yritetty hallita vaikenemalla ja lakaisemalla se maton alle. Pelko on paitsi yksilötasolla, myös yhteiskunnallisesti musertava voima ja siksi pelko on ollut puettuna YYA-puolueettomuuspolitiikan kaapuun Kekkosen oppien mukaisesti - ”pitäkäämme viholliset kaukana ja ystävät lähellä” ja ”maantieteellemme emme voi mitään”.

Venäjä-uhkasta ja suoranaisesta vastenmielisyydestä Venäjän (aik. Neuvostoliiton) valtaeliittiä kohtaan ei saa vieläkään puhua yhteiskunnallisessa keskustelussamme kaikilla tasoillaan etenkään siten, että se saisi aikaan uutta toimintaa kokemaamme uhkaa vastaan. Suomettuminen on ollut paitsi väärän vallankäytön työkalu monille poliitikoillemme, on se myös meitä kaikkia piinaavaa yhteiskunnallista alistumista, josta kärsimme suurelta osin tiedostamattomasti.

 

***

Minä puhun Venäjän karhusta kaikkine karvoineen ja suomettumisesta sekä siitä miten ongelmaan vastataan parhaalla mahdollisella tavalla ilman nöyristelyä.

Miten saavutamme Suomen todellisen itsenäisyyden – ulkoisesti ja sisäisesti turvallisen elämän Suomessa ilman Venäjän pelkoa? Ulkoisesti, parasta mahdollista turvallisuuspolitiikkaa olisi, kuten olen monesti tuonut esille, maailman paras turvatakuu Venäjää vastaan eli Suomen liittyminen NATO:n täysjäseneksi.

Vaihtoehdot NATO-jäsenyydelle ovat a) jatkaa nykyistä ajopuulinjaa virran vietävänä tietämättä tuleeko koski vastaan tänään, huomenna vai milloin – siis Venäjän vakava rajojemme ja puolueettomuutemme provosointi tai jopa Venäjän mahdollinen hyökkäys maahamme. Ainahan voimme samalla toivoa hyvää vallankumousta Venäjällä, joka kenties ehkä aloittaisi maan demokratisoitumisen ensimmäistä kertaa historiassa..? b) lisätä puolustusmenomme 20 prosenttiin Suomen bkt:sta, vahvistaa armeijaa sekä uusia ja lisätä aseistustamme oleellisesti, pitää miehemme, naisemme ja lapsemme valppaina.

Nato-nyrkki vs. toivotaan, toivotaan vs. sotilasvaltio Suomi?

Oleellista asiassa on ymmärtää putinistisen totalitaristi-Venäjän ja sen rosvoroope valtaeliitin eloonjäämiskamppailun syvin olemus. Yllätys, yllätys, sillä ei ole mitään tekemistä suurvaltapolitiikan kanssa, niin kuin moni ajattelee, vaan enemmänkin inhimillisen pelon kanssa myös sillä suunnalla. Suomea Venäjän valtaeliitti ei pelkää, eikä se pelkää amerikkalaisiakaan saati kiinalaisia vaan venäläisiä itseään, venäjän kansannousua.

”Vallankumous saapuu Punaiselle torille” kirjoitin jo talvella 2015.

Putinismin työkalupakissa on oltava ajopuu-Suomen kaltaisia hölmöläisvaltioita, joita provosoida tarpeen mukaan, jotta Venäjän valtaeliitin kokema sisäpoliittinen paine saadaan sopivasti kanavoitua pois Punaiselta torilta. Samallahan valtaeliitti voi näppärästi tiukentaa otetta Venäjän oppositiosta tarpeen mukaan.

Olen tuonut esille tätä asiaa kenties ensimmäisenä ja vieläkin lähes ainoana Suomessa? Valitettavasti suomettuminen on estänyt yhtään laajemman pohdinnan tästä kaikkein oleellisimmasta turvallisuusuhkaa Suomelle aiheuttavasta juurisyystä sekä myöskin tärkeimmästä perustelusta hakea Suomen Nato-jäsenyyttä. Keskustelua lamaannuttaa myös ”sisäinen suomettuminen” – presidenttiehdokas Hirvimäki ei ilmeisesti mitenkään voi olla yhteiskunnallinen keskustelija valtakunnantason päättäjien ja valtamedian kanssa kun hän ei ole suomisysteemin sisäpiiriä?

 

***

Puoluepolitiikka on viimeinen asia, jota Nato-jäsenyyttä hakiessamme tarvitsemme.

Olen pohtinut sitä miten turvallisuuspolitiikkani johtoajatus ”Koko kansan Nato” -kansanäänestys toteutettaisiin. Nato-asia otettaisiin sen avulla pois pelkästään Kokoomus ja RKP-eliitiltämme koko kansan asiaksi.

Jos meillä on riittävästi rohkeutta voisimme olla Natossa kohtuullisen piankin? Kunhan vain teemme hyvää yhteistyötä jäsenyysasiassa Ruotsin sekä meille tärkeimpien Nato-maiden kanssa omien turvallisuusintressiemme pohjalta – emmekä Venäjän valtaeliitin kuolemanpelon ja suomettumisen kahlitsemina. Ja miksemme olisi luovia ja vapaita ajattelussamme tässäkin asiassa, vain suomettuminen senkin estää voi.

”Suomi Natossa on parempi Nato Venäjälle!?”

 

***

14.9.2017

Villa Sirsa, Petäjävesi

Petri Hirvimäki

 

***

Nukkuvien puolue - Nukkuvat (ml. kannattajakorttikeräys)

petrihirvimaki.com (ml. kannattajakorttikeräys)

TV-haastattelu (presidenttiehdokas)

Unitas kansanliike

 

***

”Presidenttiblogini”:

"Suomettumisen aika on ohi..." (osa I/II - Venäjä) - 14.9.2017

Kannattajakorttikeräys on alkanut - 21.1.2017

Petri Hirvimäki – pienpuolueiden yhteinen presidenttiehdokas? - 17.10.2016

Donald Trump vs. Petri Hirvimäki - 19.8.2016  

Koko kansan Nato - 20.4.2016

”Petri presidenttiehdokas” - 21.3.2016

Väyrynen ja Hirvimäki haastavat Suomen! - 26.1.2016

Avataan suomipolitiikan ”kolmas rintama!” - 12.1.2016

”Peliitta” – eduskuntavaalien 2019 ruskea hevonen? - 2.1.2016

Suomalaisen syvä inho – 10.12.2015  

Presidenttiehdokas Hirvimäen itsenäisyyspäiväpuhe 6.12.2015

Superpowers Dealing with The World in Syria 8.10.2015

Poika, jonka isä halusi Suomen presidentiksi 16.9.2015

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

”Suomi Natossa on parempi Nato Venäjälle!?”

Noin sen näen huutomerkin kanssa, jos vain Venäjää ajatellaan - olen tuota heittoa aikaisemminkin käyttänyt. Mutta jos ajattelemme asiaa putinismin sisäpiirin kannalta on kysymysmerkki aiheellinen blogissani mainitusta syystä.

Miksi Suomi Natossa olisi parempi Nato Venäjälle?

Asia on oikeastaan lapsellisen yksinkertainen. Jos Suomi olisi Natossa niin silloin Suomi tekisi kaikkensa, että Nato ei koskaan joutuisi selkkaukseen Venäjän kanssa ja voisi siihen asiaan myös vaikuttaa Naton jäsenenä.

Mutta kuten sanoin - Putinin lähipiirin pelimerkit samalla vähenisivät ja sehän on se virallinen totuus suomettuneessa Suomessa - "Suomen Nato-jäsenyys ei hyvä Venäjälle."

Käyttäjän PetriHirvimki kuva
Petri Hirvimäki

Tuolla on osoitteessa http://www.promerit.net/2017/09/ennakointia-presid... hauska "ennakkoäänestys". Minä olin ensimmäisen 1000 äänen jälkeen vasta listalla joten ei hassummin.

Mitäs sanotte alla olevan porukan suomettuneisuudesta?

Huhtasaari Laura (73%, 944 ääntä)
Janitskin Ilja (8%, 108 ääntä)
Niinistö Sauli (5%, 64 ääntä)
Haatainen Tuula (4%, 53 ääntä)
Väyrynen Paavo (4%, 47 ääntä)
Haavisto Pekka (3%, 40 ääntä)
Hirvimäki Petri (2%, 22 ääntä)
Kyllönen Merja (1%, 9 ääntä)
Vanhanen Matti (0%, 4 ääntä)
Torvalds Nils (0%, 2 ääntä)
Äänestäjämäärä: 1 293

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset